Pitkästä aikaa!!

Huh, siitä on kyllä vierähtänyt aikaa kun olen viimeksi kirjoittanut. Iltavuorot syö yllättävän paljon illasta kirjoittamisaikaa ja menneet yövuorot sekoittivat unirytmini aika pahasti pitkäksi aikaa. Nyt alkaa olla taas normaalirytmi. 

Sääli kyllä ihan oman muistinikin kannalta etten ole saanut aikaiseksi päivittää tätä säännöllisesti vähään aikaan. Tänä aikana olen siirtynyt keittiöstä salin ja respan puolelle. Viimeiset päivät keittiössä menivät hyvin, oli ihanan rauhallista. Tein mm. vielä lisää sipsejä (tällä kertaa porkkanoista), vohvelitaikinaa, perunamuussia, sienikeittoa ja hirvipataa. Lisäksi hoidin edelleen aika itsenäisesti astiahuoltoa ja pesin päivien päätteeksi pesukoneen ja lattiat.

Se täytyy kyllä sanoa, että vaikka olen isosta perheestä ja tottunut tekemään isoja määriä ruokaa kerralla, niin silti nuo määrät, mitä ravintolakeittiössä tehdään, hämmentää välillä. Esimerkiksi vohvelitaikinaa tehdessä pysähdyin jossain vaiheessa miettimään, että mitä oikeastaan tein. Olin juuri rikkonut taikinaan 18 kananmunaa ja sekoitin sitä 10 litran ämpärissä vispilällä, joka oli isompi kuin oma kyynärvarteni. Jep. Tuntui hyvin absurdilta. :'D Sanottakoon vielä, että taikinasta tuli oikein hyviä vohveleita.

Suolan käyttöä opin myös keittiössä ollessani. En ole koskaan ollut mitenkään erikoisen hyvä maustamaan (koska ketsuppi on ystäväni), joten täällä ollessani suurimpia ylpeyden aiheita keittiössä minulle on ollut kun maistettaessa ruokaa kokit ovat kysyneet, että tarvitseeko mielestäni laittaa jotain vielä ja vastatessani "suolaa" he ovat olleet samaa mieltä. Saattaa kuulostaa aika vähäpätöiseltä jutulta, mutta minulle se on iso juttu. Se tarkoittaa, että olen oppinut miltä asioiden kuuluu maistua ja osaan sanoa muutakin kuin että onko se minun mielestäni syötävää.

Viimeisenä päivänä sain tehtäväkseni tosiaan sienikeiton ja eteeni 5 kiloa hirven lihaa. Siinä sitten suikaloin sen lihan. Välillä se haju meinasi olla vähän liikaa ja tuntui, että saattaa mennä kohta taju, mutta sinnittelin reippaasti koko lihan suikaleiksi! Tuli kyllä hyvää pataa, ja jälleen semmonen valtava kattilallinen. Koko päivän se siinä porisi. Oli tosiaan mukava viimeinen keittiöpäivä. 

Oli outoa vaihtaa keittiöstä pois parin viikon jälkeen. Oli parin päivän ajan sellainen olo, että kuuluisi pistää keittiövaatteet päälle ja mennä sinne huolehtimaan astioiden tiskaamisesta. Tosin sitten kuitenkin lopulta ihastuin respan hommiin, enkä kovinkaan mielelläni tekisi nyt enää muuta. :D

Sovimme tosiaan, että hoidan harjotteluun kuuluvan kassaosuuden respan puolella, siinä matkamuistojen sun muiden parissa. Olen opetellut käyttämään meidän varausjärjestelmää,  tehnyt asiakasprofiileja ja tilityksiä, valinnut ihmisille huoneita, chekannut sisään ja ulos ja vastannut jopa muutaman kerran puhelimeen. Sekä varsinkin nyt kun britit tulivat niin mm. kartan avulla opastanut eri paikkoihin sekä googlaillut heille osotteista puuttuvia osia. :D Siitä on ollut muuten oikeasti hyötyä, että olen kierrellyt Levikeskuksessa ihan tutustumismielessä, tiedän mitä kaikkea sieltä löytyy ja suurinpiirtein mistä, joten opastaminen on huomattavasti helpompaa! 

Niistä muutamasta yövuorosta, jotka minulla oli, haluan kertoa vähän jotain. Tykkäsin nimittäin kovasti! Oli todella helppoa kääntää unirytmi niin, että valvoin yöt ja nukuin päivällä. (Toiseen suuntaan se osottautu hankalammaksi.) Jotkut ihmettelivät, että mitä siellä öisin muka tehdään, mutta hommia on aika paljon. Ja ovet muuten lukitaan noin puolen yön aikoihin. Yövuorossa tosiaan tarkistetaan seuraavan päivän saapuvat ja lähtevät. Saapuville jaetaan huoneet ja laitetaan avaimet valmiiksi sekä tarvittaessa laskutetaan, lähtevien lista tulostetaan aamuvuoroa varten heidän työtään helpottamaan ja niihin merkitään jos asiakkaalla on vielä maksettavaa tai vaikka ylimääräinen avain ollut huoneeseen. Päivän myynti tarkistetaan ja kassat lasketaan (niin respan kuin aulabaarinkin). Se on muuten kivaa, kun silmät ristissä laskee rahoja. :DD Yövuorossa myös tarkistetaan seuraavan päivän tilaukset, raportit ja kirjataan kaikkien työntekijöiden työtunnit ja myynnit ylös sekä tarkistetaan ylipäänsä, että kaikki täsmää. Joinakin öinä siistijöiden työtä helpotetaan imuroimalla ravintolasali (se oli minun hommaa :D) sekä aamulla mahdollisesti huolehditaan aamupala jo esille. Kyllä siinä se aika menee ihan mukavasti. En sitten tiedä jos yksin tarvisi olla, että tulisiko siinä aika pitkäksi ilman juttuseuraa. :'D

Vapaa-aikani olen viettänyt joko kirjojen, tv-sarjojen tai työkavereideni parissa. Tähän mennessä olen kerennyt käymään jo Levitunturin huipulla sekä matkan varrella olevassa hotellissa (siellä on näköalapaikka ylimmässä kerroksessa). Itseasiassa yhdessä päivityksessä on kuva siitä hotellista ja teksti, jossa sanon haluavani siellä käymään. Sääli, että oli "vähän" sumuista, tai pilvistä, mitä se ikinä olikaan.

Huipulta ei ole valitettavasti kuvia, silloinkin oli samanlaista.. Mutta kaunista ja jännän näköistä silti. Pitää mennä joskus uudestaan! Revontulia en ole kyllä vieläkään onnistunut näkemään.. ^^' 

Annu

Päivä 009 - Laiskoja kaikki!

Vähän jännitti mennä töihin, kun ei ollut maananaina oikein ottanut sujuakseen. Oli kyllä turhaa, tämä oli kiva päivä!

Meitä oli keittiössä taas jopa kolme, kun se uusi kokki oli myös mukana. Se on tosi kiva, hyvä neuvomaan ja ohjaamaan! Hän mainitsikin olleensa ohjaajana ja näyttöjen valvojana useampiakin kertoja.

Tällä kertaa tein leipää, jos tarkkoja ollaan niin mallasleipää. Ja jälleen ne reseptin ohjeet oli niin epämääräiset, että! No, kyllä se siitä sitten lähti rullaamaan. Käytin sellaista valtavaa monitoimikonetta. Ei siis onneksi tarvinnut käsin vaivata! Totesin kyllä, että keittiössä tarvitsee oikeasti voimaa, yllättäen tuon ison koneen kulhokin oli iso ja painava ihan itsekseen ja kun siellä oli vielä leipätaikinakin... Kyllä sain sen sieltä sitten punnerrettua vuokaan ja tiskattua.

Ja huh, tiskasin varmaan puoli tuntia yhtä vuokaa, siinä oli ollut jotain laatikkoruokaa, joka oli palanut mukavasti kiinni reunoihin. Rapsuttelin sitä sitten puhtaaksi kivan hetken. Hienoa, kun juuri sillä hetkellä kun olen kyynärpäitä myöten tiskaamassa likaista vuokaa niin keittiöön ilmestyy joku mies, joka tulee kättelemään ja esittäytymään pikaisesti etunimellä. Miehen lähdettyä keittiömestari tuli kertomaan, että kuka se henkilö oli. Eipä se ollut kuin koko hotelliketjun omistaja. No kiva. :'D

Sain sen vuoan viimein tiskattua ja sen jälkeen aloin tekemään taas sipsejä puikuloista. Homma jäi kuitenkin kesken kun keittiömestari ja tämä toinen kokki keksivät, että minä olen se, joka tekee meille ruoan tänään. Eipä siinä muu sitten auttanut. Tein loimulohta ja ranskalaisia. Melko yksinkertaista. Enkä edes myrkyttänyt meistä ketään! Kun olin syönyt niin tuli vielä päivän viimeinen tilaus. Kokit oli vetäytyneet toimistoon syömään, juoruamaan ja laiskottelemaan. Ne sysäsi sitten MINUN vastuulle tuon viimeisen tilauksen!! Lämmitin alkuruoaksi heille (aivan taivaallista) kukkakaalisosekeittoa ja tein samanlaiset loimulohi-ranskalaiset annoksen. Oli pelottavaa, mutta kai se meni ihan ok. Eikä ne kokit sentään ihan yksinään minua jättäneet vaan pyörivät siinä kyllä jos olisin sattunut tarvitsemaan. Tein siinä samalla yhdelle meidän tarjoilijalle samanlaisen ja hän ainakin sanoi sen olleen hyvää, joten eiköhän se ihan syötävää ollut.

Loppuilta meni mun osalta niitä sipsejä paistellen. :D Muut siivosi. En kyllä silti kerennyt paistamaan kaikkia, mikä jäi vähän ärsyttämään. En tykkää jättää hommia kesken.

Keskiviikko ja torstai onkin sitten taas vapaata! Sovittiin parin työkaverin kanssa, että mennään keskiviikkona keilaamaan. Pitkästä aikaa! ^^

Jäin hotellille hetkeksi koneelle ennen kun lähdin kävelemään kämpille. Oli ihanan raikas ilma! Sitten vaan saunaan ja luinkin hetken. Otin muuten keittiöltä sitä kukkakaalikeittoa mukaan, vapaapäiville syötävää! :D

Annu

Päivä 008 - Viikko takana, uusi edessä

Vapaapäivät eivät oikein jotenkin sovi minulle. Tuon sunnuntain jälkeen oli tosi vaikea saada itseni taas motivoitumaan töihin menoon. Onneksi kirjan sain kuitenkin aamulla ennen töitä luettua, sitä olisi ollut vaikea hylätä työpäivän ajaksi kun kuitenkin enää viimeiset vajaa 100 sivua jäljellä. Yllätin kyllä itsenikin kun luin sen kirjan niin nopsaan, n. 800 sivua kahdessa päivässä. :o

Mutta se tuosta kirjasta. Työpäivä oli kyllä motivaatiotason mukainen. Mikään ei oikein sujunut ensimmäisellä yrityksellä. Vaikka hommat sinällään oli yksinkertasia ja osa vielä sellaisia, että olin tehnyt aiemminkin, mutta kun taas eri ihminen ohjeistamassa niin eihän se sitten mennytkään ihan niin kuin hän oli ajatellut...

Noh, täyttelin tänään taas vähän aamiastavaroita ja tein lappa- eli puolukkapuuroa. Aika ikävä tehtävä kun en puolukkapuurosta itse tykkää yhtään ja olisi pitänyt tehdä siitä hyvää. Oli hieman turhauttavaa, enhän minä osaa tehdä siitä hyvää kun edes tiedä milloin se on muiden mielestä hyvää... Omasta mielestä kun se ei ole hyvää koskaan. :'D Paitsi jos pistää niin paljon sokeria, ettei se muulle enää maistukaan mutta sitä tuskin haettiin. Lisäksi oli tarkoitus seurata reseptikansion ohjetta, eikös se ollut sitten ihan epämääräinen, nesteen ja mannasuurimoiden suhde pielessä ja aargh! Inhoan epämääräisiä ohjeita. :< Siinä puuroa keitellessä yritin hokea itseäni olemaan positiivisempi, kyllä tää päivä tästä.

Puuro sitten lopulta valmistui, oli kuulemma hyvänmakuista (ei minusta, mutta... :'D) ja oli muutenkin ihan ok. Eipä se päivä tuosta kuitenkaan kauhean ihmeelliseksi muuttunut, loppuillan pyörin vaan keittiömestarin jaloissa muka auttamassa a la carte-annoksien teossa. Paistoin (ja joitakin vähän poltin) lohkoperunoita, pekonia, lihaa ja leipäkuutioita pannulla sekä lämmitin kastikkeita. Täytyy kyllä sanoa, ettei minun kädet ole mitenkään hirveän kuuman kestävät.. Kun tuolla kaasuhellalla pitää isolla liekillä (siinä on siis kaksi vaihtoehtoa, iso ja pieni liekki) niin se on kyllä niin kuumalla, että kun kattilassa tai pannulla olevaa ruokaa sekoittaa kauhalla niin sormia polttaa. Tai jos yritän suojella sormenpäitä niin rystysiä polttaa ja ne on sitten ihan punaiset.

Ruoaksi söin poronkäristystä ja perunamuusia. Oli ihan älyttömän hyvää. <3 Sain itseasiassa sitä käristystä asunnolle mukaankin! Ja aiemmin päivän aikana söin omenapiirakkaa. Olin illan sitten astianpesukoneen kanssa taas ja pesin sen päivän päätteeksi. Sekään ei sujunut ihan kommelluksitta, mutta ei tänä päivänä oikein mikään..

Pääsin töistä jo yhdeksältä, mutta jäin odottelemaan kahta salipuolen työkaveria, koska olin taas menossa datistelemaan toisen luokse. :D Oli kyllä taas kiva ilta, jutusteltiin, katottiin telkkaria ja datailtiin.

Annu

Päivä 006 - Ensimmäistä kertaa piti turvautua herätyskelloon

Aamuvuoro tosiaan... Olin yrittänyt oikeasti mennä ajoissa nukkumaan, mutta en oikein meinannut saada unta. Joko pidän makuuhuonetta liian lämpimänä tai sitten unirytmini on päin honkia. Nousin kuitenkin reippaasti, eikä tullut edes kauhea kiire. Kerkesin matkalla jopa pysähtyä ottamaan kuvia. :D

Vuoro meni sitten ihan leppoisasti. Tein tuhteja kahvileipiä johonkin kokoukseen ja täyttelin tarvittaessa aamupala-astioita. Lisäksi tein porkkanasilppua salaattia varten. Aamupalan jälkeen täyteltiin taas kärryjä seuraavaa päivää varten ja päivän paras osuus: pääsin syömään ”aamiaista” myös! <3 Munakokkelia, pekonia, pikkunakkeja, leipää, karjalanpiirakkaa, jugurttia ja mansikkahilloa. Söin itseni ihan ähkyksi.

Lopuksi siistin omat jälkeni, yksi salin puolen tytöistä oli vallannut astianpesun, joten minua ei tarvittu siellä tänään. Pääsinkin sitten lähtemään jo puoli yhdeltä. Jäin tosin hotellille hetkeksi datistelemaan, mutta en kovin pitkäksi aikaa kuitenkaan.

Asunnolle kävellessä innostuin ottamaan jonkun verran kuviakin:

Päivässä ei ollut oikeastaan muuta ihmeellistä, asunnolla laskeskelin viikon työtunnit ja istahdin lukemaan. Enkä muuta enää sinä päivänä tehnytkään. :D Sunnuntai oli vapaapäivä, silloin kävin vain kaupassa, luin, söin ja saunoin. ^^

Annu

Päivä 005 - Tyypillistä...

… että juuri kun olen selittänyt kuinka paljon pidän iltavuoroistani niin minut vaihdetaan aamuvuoroon... Tai no ainakin lauantaiksi, porukkaa on sairaana niin menen auttamaan. Ei onneksi mitenkään järkyttävän aikaisin tarvitse mennä, vasta seitsemäksi. Ja tässä vaiheessa on varmaan hyvä muistaa, että joo, alunperin olin ajatellutkin pyytää aamuvuoroja. :D Saa nähdä miltä se nyt sitten tuntuu.

Tässä muuten se polku, jota etsin ensimmäisenä päivänä.

Tänään heräsin onneksi aiemmin kuin eilen, kerkesin tekemään niitä asioita, joita halusinkin tehdä ja kuuntelin musiikkia. Sunnuntaina pitää kyllä yrittää muistaa laittaa toinen verho tuohon olohuoneen valtavaan ikkunaan, en pidä siitä kun pimeällä pitää valoja ja kaikki näkyy ulos. Olen kyllä luonut tänne jo nyt ihan selkeät rutiinit, varsinkin tuon töihin lähdön kanssa. Aina sillä tavalla, että olen vähintään tuntia ennen töiden alkua hotellilla. Odotan sitä kun respan väki alkaa ottamaan nettitunnukset valmiiksi kun näkevät minun tulevan. :'D

Hommanani tällä kertaa oli täyttää aamiaista varten oleva kärry, jotta aamulla ei tarvitsisi kuin laittaa esille. Se oli taas sellaista hommaa, josta tykkäsin. ^^ Asettelin juustoja ja kinkkuja vadeille jne. :D Sain myös siivuttaa tomaatteja sellaisella hauskalla koneella. Lisäksi tein vihreän salaatin tilauspäivälliselle ja kaksi a la carte-jälkiruoka-annosta. Sellaista kermassa ja ruokosokerissa haudutettua leipäjuustoa. Ainakin se kermaseos oli niin hyvää, että! Vaikka luonnollisesti en tästä tehtävästä taaskaan innostunut hirveämmin. :'D Jotain edistystä kuitenkin on tapahtunut, en enää pelkää niitä kaasuliesiä! Päivän lopuksi huolehdin taas tiskikoneesta.

Täällä on kyllä oikeasti hurjan mukava työilmapiiri. Pidän varsinkin kovasti tästä nuoremmasta keittiömestarista. Pääasiassa koska sen kanssa kuunnellaan radiota keittiössä ja saan lauleskella biisien mukana samalla kun teen hommia. :D Oikeastaan hän on vain viisi vuotta minua vanhempi. :o Joka tapauksessa, viihdyn täällä hyvin!

Ilmeisesti keittiössä on aloittamassa ihan oikea harjoittelija tässä lähiaikoina. Hän oli nimittäin tutustumassa tänään tiloihin. Myös salin puolelle tuli joku uusi tänään. Huvittavaa oli kun MINULTA kysyttiin, että mistä löytyy mitäkin. :'D Hämmentävämpää tosin oli, että osasin yleensä myös vastata.

Vuoron jälkeen olin fiksu ja otin tarjotun kyydin vastaan enkä jäänyt hotellille dataamaan. Halusin vaihteeksi päästä ajoissa nukkumaan ja keretä käymään saunassakin. Asunnolla sitten tosiaan sauna vaan heti päälle, söin vähän iltapalaa, kuuntelin musiikkia jne, ennen saunomista. Sen jälkeen vaan suoraan nukkumaan!

Annu

Päivä 004 - Minä ja suuri suuni

Tänään oli tarkoitus herätä ajoissa, mutta en sitten herännytkään ennen kuin vasta puoli yhdeltätoista. Ei minulle silti tullut kiire ja lähdinkin käymään kaupassa. Meillä on asunnoilla pulkat kauppareissuja varten ja meinasin aluksi ottaa sen mukaan, mutten jaksanutkaan. Olisi kyllä pitänyt. :'D Tällä kertaa kävin siinä isossa S-marketissa. Löysin matkan varrelta myös toisen K-marketin ja postin. ^^

Tuolla S-marketissa oli muuten sama kuin siellä K-marketissa, jossa kävin aiemmin. Kaupassa oli kyllä ihmisiä, mutta yli puolet oli henkilökuntaa eikä asiakkaita. :'D En ole aiemmin nähnyt tuon kokoisissa paikoissa noin paljon myyjiä yhtä aikaa töissä, se oli hassua.

Tuonne ylös haluan käymään!

Menin sitten jälleen, kuten tapanani täällä on, hotellille ajoissa ennen vuoroa, jotta kerkeäisin vähän olemaan koneella. Tapasin tänään myös viimein pomoni, hän on kaikkien muiden tavoin todella mukava! Katsottiin tärkeitä papereita läpi ja sovittiin ensimmäisen viikon osalta palautekeskustelu. Sain myös sovittua itselleni siihen itsenäisyyspäivän tienoille vähän pidemmän vapaan, joten pääsen niihin ylioppilasjuhliinkin! Kuulin myös työsuhde-eduistani (mm. hissiliput maksutta ja välinevuokra puoleen hintaan) ja pääsen kuulemma sellaiseen perehdyttämistilaisuuteen, jossa kierrellään Leviä ja vieraillaan eri yrityksissä. Tilaisuuden lopuksi on koe ja jos sen läpäisee, saa Levipassin.

Auringonlasku juuri ennen kuin työt alkaa

Olin sitten myös hölmö ja menin mainitsemaan, että opiskelin lukion ja Priimuksen välissä vuoden japania. Siitäkös tuo innostui ja sanoi ilmoittavansa asiasta respaan, että voin tulla tarvittaessa auttamaan. Pitikin mennä sanomaan mitään, enhän minä minkäänlaista asiakaspalvelujapania osaa oikeastaan yhtään! Noh, pitänee yrittää opetella jotain fraaseja..

Pomon kanssa keskustelun jälkeen pääsi työpäivä sitten vihdoin käyntiin. Tai oikeastaan kerkesin siinä vielä ennen sitä juoda kaksi kuppia kaakaota. :'D Astianpesukone korjattiin tänään viimein, siinä on ollut nuo, hmm, kiskot epäkunnossa. Eli korit eivät ole rullailleet itsekseen koneen läpi, vaan niitä on pitänyt käsin työntää aina välillä eteenpäin. Korjaamisessa meni jonkun aikaa, koska piti odottaa jotain uutta osaa. Nyt kuitenkin toimii taas! ^^

Tänään tein taas sellaista pientä näpertelyä, leikkasin lähinnä a la carte-annoksien kasvislisukkeita valmiiksi ja tein myös melkein itse yhden annoksen. :D Meillä on täällä keittiössä kaasuliedet ja niitä päädyin käyttämään tänään ensimmäistä kertaa. Olin myös loppusiivouksen aikana hoitamassa itsekseni astianpesukonetta. Olen kyllä nyt ihan viihtynyt keittiössä, mutta lähinnä varmaan sen takia koska saan tehdä sellaista pientä näpertelyä ja siivousta. Heti kun minut pistettiin tekemään sitä annosta niin meni pasmat ihan sekaisin ja muistin minkä takia en haluaisi olla keittiössä.

Onnistuin muuten tänään taas saamaan rakon sormeeni keittiössä. Tällä kertaa pilkoin nauriita. :D Juttelin asiasta toisen tarjoilijatytön kanssa ja hänkin sanoi saaneensa rakon joskus veitsestä. En ole yksin tämän kanssa! Joka päivä on muuten kyllä tullut joitain pieniä naarmuja käsiin, mutta ei sen ihmeempiä ole vielä ainakaan sattunut. Onneksi on lääkäriasema tarvittaessa ihan tien toisella puolella. :'D

Innostuin muuten kovasti kun kuulin, että välinevuokra on puoleen hintaan henkilökunnalle! Olin ihan varma, että se olisi täysihintaista. Pyysin sitten yhdeltä työkaverilta, että hän lähtisi joskus työvuorojen sopivasti sattuessa opettamaan minua lautailemaan. Saa nähdä milloin päästään mäkeen! ^^

Työvuoron loputtua pääsin kyydillä takaisin asunnolle. Tai oikeastaan jätin sinne vain vähän tavaroita ja menin saman tien työkavereiden luokse iltaa viettämään. Pistettiin jouluvalot, syötiin tortilloja, katsottiin telkkaria ja datailtiin. Toinen niistä oli juuri käynyt hakemassa langattoman internetin heille siihen. Saatanpa tästä lähin hengailla heillä usein. :'D Jo ihan vaan senkin takia, että vähän tylsäähän se on itsekseni istua täällä valtavassa kämpässä kun voisi yhtä hyvin olla melkein naapurissa ja viettää aikaa muiden kanssa.

Aika menee kyllä niin nopeasti, kohta olen ollut jo viikon täällä! Samaan aikaan tuntuu, että eikö oikeasti sen pidempään. Kaikkien pelottelema tylsyys ja tekemisen puute ei ole vielä iskenyt, oikeastaan minusta tuntuu, etten KERKEÄ tekemään kaikkea mitä haluaisin. Ei ole ollut aikaa edes lukea yhtäkään noista kirjoista, jotka otin mukaan. :D

No ehkäpä jossain vaiheessa kerkeäisin lukemaan, ärsyttäisi jos olisin raahannut mukanani viisi kirjaa enkä lukisi koko aikana sivuakaan.

Annu

Päivä 003 - Vihdoin saunaan!

Ja taas töihin! Tykkään kyllä näistä iltavuoroista, ei oikeasti tarvitse herätyskelloa ja aamut on tosi rauhallisia. ^^ Tänään minulla alkoi kuitenkin ”jo” yhdeltä, joten nousin yheksän maissa pestäkseni hiukseni ja että ne myös kerkeäisivät kuivua. Oli kaunis auringonnousu! Taivas ihan vaaleanpunainen.

Lähdin taas ajoissa hotellille, että kerkeäisin olla vähän aikaa vielä koneella ennen työvuoron alkua. Jutustelin ihmisten kanssa ja kirjottelin maileja. Minun oli tänään tarkoitus tavata pomoni, mutta kuulin, ettei hän olekaan paikalla, joten menin vain suoraan vaihtamaan vaatteet ja keittiöön.

Tänään olin keittiössä eri ihmisten kanssa. Keittiömestari oli sairastunut ja se toinen maanantain kokeista oli vapaalla. Paikalle oli sitten hälytetty hotellin monitoimimies, joka toimii tarvittaessa talonmiehenä, lomavastaavana (eli vetää turisteille esim. opastettuja kävelykierroksia) ja kokkina. :D Ohjelmassa ei ollu hirveästi, tein vielä vähän sipsejä porkkanasta, purin aiemmin päivällä tullutta kuormaa oikeisiin paikkoihin (nyt vihdoin tiedän suurin piirtein mistä löydän mitäkin!), tein vohvelitaikinan seuraavaa aamupalaa varten, tein majoneesia ja siivosin. Niin, ja koristelin jälkiruoka-annoksia. Kesken päivän keittiökaverini vaihtui. Vähän rasittavaa joutua koko ajan kertomaan uudestaan, että mikä tämä minun harjoittelun pointti on, mutta minkäs teet. Kaikki on kuitenkin onneksi tosi mukavia!

Söin muuten aivan ihanaa hirvipataa ja riisiä! <3 Maisteltavaksi sain ihanaa kanelijäätelöä. Pääsin sitten reippaasti aiemmin pois, koska kaikki saatiin valmiiksi ajoissa. Niin, ja minulle sanottiin, että seuraavana päivänä voin tulla tunnin myöhempään. :D Jäin sitten vuoron jälkeen vielä hotellille tietokoneelle ennen kuin tulin takaisin asunnolle ja pistin saunan päälle.

Aluksi pelkäsin, ettei sauna lämpiäisi ollenkaan kun siinä meni niin kauan, mutta kyllä se siitä sitten viimein! Oli kyllä niin ihana käydä ja sitten suoraan nukkumaan!

Annu

Päivä 002 - Ensimmäinen vapaa Levillä

Tähän voisi tottua. Yksi päivä töitä ja yksi päivä vapaata. :D Täällä voisi tosin pitkällä tähtäimellä iskeä tekemisen puute. Joka tapauksessa. Tänään oli aivan ihana sää. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tällaiselta kuuluu marraskuun näyttää Suomessa!

Innostuin säästä ja lähdin nopeasti aamupalan jälkeen kameran kanssa ulos. Oli vaan reippaasti kylmempi, koska tuuli aika kovaa. Totesin myös, että enpä ottanut aurinkolaseja turhaan mukaan! Olin maanantaina nähnyt yhden pienen polun, jota päätin sitten tällä kertaa kokeilla. Kulkeminen siellä oli vaan hieman hankalaa, hanki kesti välillä painoni ja välillä ei. Olin sitten aika ajoin polviani myöten uponneena hankeen. Lumikengät eivät olisi olleet pahitteeksi. Jatkoin kuitenkin matkaa sinnikkäästi. Kunnes molemmat jalkani humpsahti puoleen reiteen asti hankeen. Siinä vaiheessa totesin, että ehkä paras kääntyä takaisin kun pääsen vielä omin voimin ylös hangesta. Kaivauduttuani esiin huomasin, että paksun lumikerroksen alla oli aika paljon vettä. Säikähdin aika reippaasti ja osittain konttasin takaisin päin, etten vain uppoaisi liian syvälle. :'D Äitille kuitenkin kiitos kengistä, vesi ei tullut yhtään läpi! <3

Päästyäni pois tyydyin kulkemaan ihan tietä pitkin. Kävin tutkiskelemassa, että mitä löytyy jos lähtee päinvastaiseen suuntaan kuin Levikeskus. Eipä sieltä mitään ihmeitä kuitenkaan löytynyt, vain asuintaloja ja moottorikelkkareittejä. Lopulta tuuli oli liikaa ja lähdin takaisin sisälle.

Ennen pimeän tuloa söin vähän ja katselin tietokoneelta Game of Thronesia. Tutkin myös aiemmin nappaamiani Levi-esitteitä. Pimeän tultua lähdin sitten kiertelemään Levikeskusta ja etsimään ruokapaikkaa. Levikeskus on todella kauniisti valaistu paikka ja sieltä löyty yllättävän paljon kaikkea. Oli keilahallia, kylpylää, kauneushoitolaa, vaatekauppoja, urheiluvälinekauppoja, matkamuistomyymälöitä ja ennen kaikkea ruokapaikkoja ja hotelleja. Kiertelin katuja ristiin rastiin ja nyt minulla on ihan hyvä kuva alueesta. ^^ Etsin yhtä tiettyä kahvilaa, mutta joko en löytänyt sitä tai sitten se oli remontissa eikä siksi ollut auki. Päädyin sitten lopulta ihan ravintolaan syömään, oli ihan älyttömän hyvää sienikeittoa ja jälkkäriksi sorruin ottamaan suklaafondantin, joka tuli bailey's jätskin kanssa.

Tällä hetkellä harmittaa, että olen täällä oikeasti vain sen kuusi viikkoa.. Eilen kun kuuntelin muiden tyttöjen kaikkia suunnitelmia tammikuusta eteenpäin niin totesin, että minäkin haluaisin. Ehkä tulen tänne joskus ihan koko talvikaudeksi töihin. ^^

Annu

Päivä 001 - Ensimmäistä kertaa elämässä lempinimi?!

Unohdin eilen mainita, että sain kuin sainkin ne patterit viimein oikeasti toimimaan. Satuin nimittäin löytämään niistä on/off-napin. :'D Lopputulos oli, että nukkuessa tuli kuuma kun olin liioitellut vähän säätämisen kanssa... No, on ainakin asunnossa lämmin!

On kyllä oikeasti niin ihanaa kun ei tarvitse käyttää herätyskelloa. Heräsin omatoimisesti siinä kahdeksan tienoilla, mutta nousin vasta yhdeksän jälkeen. Onneksi olin älynnyt ottaa Jyväskylästä mukaan leipää, pari omenaa, kaakaojauhetta ja (tietenkin) ketsuppia niin sain jopa aamupalaa! Oli myös mukava katsoa ulos ikkunasta ja huomata, että siellä sataa lunta eikä vettä.

Asuntoni ulkopuolelta

Päivän missio oli opetella, että miten pääsen asunnolta parhaiten hotellille. Tarkoitus oli päästä kymmenen aikoihin liikkeelle, mutta kyllä se meni melkein yhteentoista ennen kuin olin ulkona kämpästä. :'D Ja se olikin sitten kunnon haahuilua. Käännyin varmaan viidesti kannoillani ja jos joku minut näki niin pysty varmasti selkeästi toteamaan, että tuo ei kyllä tiedä yhtään mihin se on menossa. Minulle siis neuvottiin eilen vähän epämääräisesti, että jossain on joku polku, joka vie johonkin ja siten oikaisee vähän. Valosassa kaikki näytti kuitenkin vähän erilaiselta ja koska oli satanut tosi paljon lunta, niin ei toivoakaan, että löytäisin jonkun epämääräisen kinttupolun, jonka sijainnista en ollut edes varma. Lopulta päädyin suosiolla seuraamaan autotietä, jota pitkin oltiin edellisenä päivänä ajettu.

Tämmöistä täällä

Kävelymatkaan ei onneksi tuhlaantunut mitenkään hirveästi aikaa vaikka matka tuntui pitkältä. Levikeskukseen päästyäni totesin, ettei minulla ollutkaan kauheasti ylimääräistä aikaa haahuilla (saati halua, koska märkää lunta tuli taivaalta silmät ja nenä täyteen), joten kävin vain kaupassa ostamassa vähän syötävää ja juotavaa ja kävelin takaisin kämpille. Takaisin tullessani huomasin, että lähempänä olisi ollut isompi S-market kuin se K-market, jossa olin käynyt. No, nyt tiedän.

Asunnolla päätin sitten kuitenkin, että lähden sen verran ajoissa töihin, että kerkeän etsiä vielä sitä polkua. Otin tietokoneen mukaan, että voisin maksaa kännykkälaskun myös ennen vuoroa. Ilokseni joku ystävällinen sielu oli jo tehnyt uuden epämääräisen polun sille alueelle, joka minulla oltiin osoitettu, joten kokeilin onneani. Ja kyllähän se sitten ihan mukavasti oikaisi. ^^ Kerkesin sitten olemaan koneella ihan kivan aikaa ennen töiden alkua.

Työntekijät täällä on kyllä oikeasti tosi kivoja! Tänään tapasin yhden uuden tarjoilijatytön ja sitten tietenkin keittiömestarin ja toisen kokin, joiden kanssa olin keittiössä. Hommani oli tänään tehdä sipsejä. Ja teinkin niitä sitten koko päivän. Huvitti vaan hirveästi kun eteeni tuotiin säkillinen palsternakkaa ja sanottiin, että kuori kymmenen. Tuli vaan mieleen se hetki koulussa kun pilkoin palsternakkaa ja sain rakon käteen. JA olin sitten open naurunaiheena lopun päivää. :'D Huvittavinta on, että teloin jälleen sormeni palsternakan parissa, tällä kertaa nirhaisin kivan palan nahkaa pois kun tein niitä sipsisiivuja semmoisella koneella. Mutta ei käynyt pahasti, laastari ja hanska käteen ja homma jatkui.

Olen tosi tyytyväinen kun saan olla tämän rauhallisen alun keittiössä (ei kiirettä eikä stressiä) ja pääsen sitten salin puolelle kun vilkastuu. ^^ Tänään katselin haikaillen kun toiset tytöt veivät ruoka-annoksia, olisin itsekin niin mieluusti halunnut! Mutta kyllä tämän pari viikkoa siellä keittiössäkin jaksan.

Tänään kohtasin huvittavan väärinkäsityksen. Ilmeisesti ikäni on kaikille hieman epäselvä, ensin eräs luuli minua 16-vuotiaaksi, sitten toinen 18-vuotiaaksi. :'D Hämmennys oli kova kun kerroin olevani 20, varsinkin sen, joka luuli 16-vuotiaaksi, naama hieman venähti. Noh, minkäs teet, en meinaa itsekään tajuta olevani 20, en siis voi odottaa sitä muilta. XD

Toinen hassu asia tänään oli nimeni. Se ei millään meinannut tarttua keittiömestarimme päähän (vaikka se lukee nimikyltissäni), joten puolet päivästä olin vain ”tyttö”, kunnes hän keksi ruveta kutsumaan minua ”Anskuksi”. :'D Nyt olen välillä tyttö ja välillä Ansku. Aluksi se oli hyvin hämmentävää, mutta päivän lopuksi osasin jo reagoida moisiin.

Ruoaksi sain muuten tänään ihanan ison hampurilaisen ja ranskalaisia! <3 Ja täällä on tosi rentoa, minulle sanottiin, että saan pitää taukoja millon haluan ja saan hakea limsaa tai kaakaota kun huvittaa. :o Tänään en vielä oikein osannut käyttää tätä hyväkseni vaan tein kiltisti hommiani koko päivän ja pidin vain ruokatauon sekä yhden tosi lyhyen kun minut melkein kädestä talutettiin hakemaan kaakaota. ^^' Huomasin monta kertaa olevani itekseni keittiössä kun muut oli jossain tauolla. XD Tauot olisivat ehkä olleet paikallaan, oli meinaan jalat aika kipeenä loppua kohden.

Vuoron jälkeen sitten sain kyydin kämpille työkavereilta. ^^ Kierreltiin vaan ensin vähän siellä ja täällä. Selvisi, että toinen niistä katsoo myös animea ja lukee mangaa. :o Hauska yllätys. Sitten pääsin viimein asunnolle, joka odotti ihanan lämpimänä. <3 Aluksi olin ajatellut mennä vielä saunaan, mutten jaksanutkaan. Huomenna sitten! Huomenna muutenkin rento päivä kun on vapaata, aion viimein mennä kunnolla tutkiskelemaan Levikeskusta.

Keskiviikkona tapaan sitten viimein kunnolla työpaikkaohjaajani ja pääsen keskustelemaan mahdollisuudesta saada itsenäisyyspäivän tienoille vapaata, että pääsisin Kuopioon ylioppilasjuhliin, yay! ^^

Annu

Päivä 000 - Kuinka selvitä 12 tunnin bussimatkasta

Olen edelleenkin hieman hämmentynyt siitä, että sain eilen illalla oikeasti pakattua ihan hyvissä ajoin. Kaikki löytyi, eikä mahtumisenkaan kanssa ollut hirveemmin ongelmia. Matkalaukun päälle kyllä jouduin istumaan, että saisin sen kiinni. Pääsin siis jopa jo kahdeltatoista nukkumaan!

Tänään päivä alkoi sitten klo 5.00 ja outoa kyllä, ylös nouseminen ei edes tehnyt kovinkaan tiukkaa. :o Tavaroiden kantaminen sen sijaan teki, en edes halua tietää kuinka monta kiloa minulla on tavaraa mukana! Ja Jyväskylä on muuten ihanan rauhallinen kuuden aikoihin aamulla.

Jyväskylä klo 06.00

Bussissa ei kovinkaan paljoa väkeä ollut ja nukahdin melko nopeasti lähdön jälkeen. Nukuin oikeasti melko hyvin Ouluun asti! Oli ihanan lämmin. Oulussa sitten jalottelin ja kävin linja-autoaseman luona olevassa kahvilassa syömässä pullan ja hörppimässä omenamehua, kaveri tuli seuraksi. ^^ Sen jälkeen oli pirteä ja hyvin levännyt olo ja matkakin oli jo suurin piirtein puolessa välissä! Oulusta tuli kyytiinkin paljon porukkaa. Loppumatkan kuuntelin musiikkia, katselin vaihtuvia maisemia ja tekstailin. Oli aika kurja sää, satoi oikeastaan koko matkan. Pohjoiseen tulon huomasi lähinnä siitä, että järvet ja joet alkoi olla paikoittain jäässä vaikka lunta ei juurikaan ollut. Vähän ennen Rovaniemeä näin myös poroja ja totesin olevani virallisesti Lapissa. :D

Siitä huolimatta, että olin nukkunut jo monta tuntia rupesin pilkkimään ennen Rovaniemeä. Tekstailun avulla pysyin suurin piirtein hereillä enkä missanut vaihtoa. Vaihtoaikaa oli todella reilusti ja siinä bussia odotellessani yksi kanssamatkustajistani tuli sanomaan minulle, että häneltä jäi lompakko siihen bussiin, jolla olimme tulleet ja pyysi apua. Yhdessä sitten pohdimme mitä asialle tekisimme. Kaiken lisäksi tällä naisella oli kännykästä akku melkein loppu, joten hän pyysi, että saisi soittaa minun puhelimella. Onneksi olin ladannut sen ihan täyteen juuri ennen matkaa. :D Siinä sitten soiteltiin ja onneksi lopulta saatiin kiinni se bussi, jolla oltiin tultu. Asia ratkesi sitten siinä. Jänniä hetkiä Rovaniemellä. Myöhemmin kuuntelin kun eräät vanhemmat britit keskustelivat Skypestä ja kun bussi viimein tuli, päivän toinen lompakkonsa bussiin unohtanut tuli sitä etsimään ennen kuin lähdettiin.

Rovaniemen linja-autoasema

Rovaniemeltä kun lähdettiin niin satoi kaatamalla. Onneksi se vähän hellitti ja lumen määräkin alkoi lisääntyä. Ulos ei oikein enää nähnyt kun oli pilkko pimeää, joten rupesin nukahtelemaan taas. :'D Taistelin pysyäkseni hereillä osatakseni jäädä oikeassa paikassa pois kyydistä. En ymmärrä, miksi oikein olin kuvitellut saapuvani Leville valoisaan aikaan ja yritinkin koko bussimatkan saada aivoni tajuamaan, että kuudelta Levillä on jo pimeää. Päästiin aikataulusta vähän myöhässä perille ja huh, että oli liukasta! Paljon jäätä ja märkää. Olin hieman hukassa, mutta onneksi bussikuski neuvoi minut oikeaan suuntaan. Kävelymatka ei luojan kiitos ollut pitkä, eikä kylmäkään ollut. Pienen kasvavan ahdistuksen jälkeen lopulta löysin oikean hotellin (piti jopa kulkea lyhyt matka suoraan... :D). Täällä ei tuo pimeyskään tunnu niin pahalta kun rinteet todella kirkkaasti valaistu ja muutenkin paljon valoja. Porukkaakin oli ihan mukavasti.

Hotellilla pääsin suoraan syömään, oli aivan ihanaa ruokaa! Tarjolla oli metsäsienikeittoa, possun niskaa, lohta ja kermaperunoita. Söin itseasiassa kaikkia niistä. :'D Tietenkin myös salaattia ja leipää sekä jälkiruoaksi hedelmäsalaattia ja kuumaa kaakaota. Ruokailutilat olivat myös todella viihtyisät. Sain sitten tulevan viikon työvuorolistan ja kivalta näyttää! Olen koko viikon iltavuorossa, päivät alkaa joko kahdelta tai kolmelta ja kestää sinne puoli kymmeneen. Kiva, kun saa viettää päivän ainoita valoisia hetkiä kierrellen ja alueeseen tutustuen!

Ruoan jälkeen tapasin sitten työpaikkaohjaajani pikaisesti ja myös salin puolen päällikkö kävi esittäytymässä. Kaikki vaikuttavat todella mukavilta! Lähtö asunnolle tuli sitten niin äkkiä, että luonnollisesti unohdin lakanat ja pyyhkeet hotellin respaan... Tajusin asian tietenkin vasta asunnolla. Noh, minkäs teet. :'D

Asunto onkin sitten PALJON isompi kuin olin osannut odottaa. On isot eteistilat, valtava kylppäri ja siellä sauna, iso olohuone, kaksi tilavaa makkaria sekä iso keittiö. Otin vieläpä sen makkarin, jossa on sitten lisäksi vaatehuone. :D Alku meni sitten ihmetellessä, että miten saan jääkaapin ja patterit päälle. Jääkaappiin ainakin löysin ratkaisun, pattereista en oikein tiedä. :'D Purin sitten samantien kaikki tavarani ja järjestelin paikoilleen, ettei tarvitsisi aina laukuista kaivaa tarvittavaa.

Osa makkarista

Vaatehuoneeni

Sauna <3 

Olkkari osittain, vasen pimeä huone on keittiö ja oikealla on toinen makkari.

Mutta mutta... Vatsanpohjaa kipristelevä jännitys on ainakin toistaiseksi poissa ja odotan huomista innolla! Ja vaikka kuinka mietitytti tuo bussimatka niin se meni loppujen lopuksi todella kivuttomasti ja mukavasti. Mikään paikka ei edes puutunut. :D Tosin matkustushousuni valitsin vähän huonosti, tiukat farkut eivät oikein sallineet hirveän montaa asentoa jaloille ilman, että polvia olisi ruvennut särkemään...

Annu

Ps. Voisko joku valasta, että miksi tuolla saunassa on patteri. :'D 

Pps. Sain lopulta ne lakanat sitten kuitenkin!