Sääli kyllä ihan oman muistinikin kannalta etten ole saanut aikaiseksi päivittää tätä säännöllisesti vähään aikaan. Tänä aikana olen siirtynyt keittiöstä salin ja respan puolelle. Viimeiset päivät keittiössä menivät hyvin, oli ihanan rauhallista. Tein mm. vielä lisää sipsejä (tällä kertaa porkkanoista), vohvelitaikinaa, perunamuussia, sienikeittoa ja hirvipataa. Lisäksi hoidin edelleen aika itsenäisesti astiahuoltoa ja pesin päivien päätteeksi pesukoneen ja lattiat.
Se täytyy kyllä sanoa, että vaikka olen isosta perheestä ja tottunut tekemään isoja määriä ruokaa kerralla, niin silti nuo määrät, mitä ravintolakeittiössä tehdään, hämmentää välillä. Esimerkiksi vohvelitaikinaa tehdessä pysähdyin jossain vaiheessa miettimään, että mitä oikeastaan tein. Olin juuri rikkonut taikinaan 18 kananmunaa ja sekoitin sitä 10 litran ämpärissä vispilällä, joka oli isompi kuin oma kyynärvarteni. Jep. Tuntui hyvin absurdilta. :'D Sanottakoon vielä, että taikinasta tuli oikein hyviä vohveleita.
Suolan käyttöä opin myös keittiössä ollessani. En ole koskaan ollut mitenkään erikoisen hyvä maustamaan (koska ketsuppi on ystäväni), joten täällä ollessani suurimpia ylpeyden aiheita keittiössä minulle on ollut kun maistettaessa ruokaa kokit ovat kysyneet, että tarvitseeko mielestäni laittaa jotain vielä ja vastatessani "suolaa" he ovat olleet samaa mieltä. Saattaa kuulostaa aika vähäpätöiseltä jutulta, mutta minulle se on iso juttu. Se tarkoittaa, että olen oppinut miltä asioiden kuuluu maistua ja osaan sanoa muutakin kuin että onko se minun mielestäni syötävää.
Viimeisenä päivänä sain tehtäväkseni tosiaan sienikeiton ja eteeni 5 kiloa hirven lihaa. Siinä sitten suikaloin sen lihan. Välillä se haju meinasi olla vähän liikaa ja tuntui, että saattaa mennä kohta taju, mutta sinnittelin reippaasti koko lihan suikaleiksi! Tuli kyllä hyvää pataa, ja jälleen semmonen valtava kattilallinen. Koko päivän se siinä porisi. Oli tosiaan mukava viimeinen keittiöpäivä.
Oli outoa vaihtaa keittiöstä pois parin viikon jälkeen. Oli parin päivän ajan sellainen olo, että kuuluisi pistää keittiövaatteet päälle ja mennä sinne huolehtimaan astioiden tiskaamisesta. Tosin sitten kuitenkin lopulta ihastuin respan hommiin, enkä kovinkaan mielelläni tekisi nyt enää muuta. :D
Sovimme tosiaan, että hoidan harjotteluun kuuluvan kassaosuuden respan puolella, siinä matkamuistojen sun muiden parissa. Olen opetellut käyttämään meidän varausjärjestelmää, tehnyt asiakasprofiileja ja tilityksiä, valinnut ihmisille huoneita, chekannut sisään ja ulos ja vastannut jopa muutaman kerran puhelimeen. Sekä varsinkin nyt kun britit tulivat niin mm. kartan avulla opastanut eri paikkoihin sekä googlaillut heille osotteista puuttuvia osia. :D Siitä on ollut muuten oikeasti hyötyä, että olen kierrellyt Levikeskuksessa ihan tutustumismielessä, tiedän mitä kaikkea sieltä löytyy ja suurinpiirtein mistä, joten opastaminen on huomattavasti helpompaa!
Niistä muutamasta yövuorosta, jotka minulla oli, haluan kertoa vähän jotain. Tykkäsin nimittäin kovasti! Oli todella helppoa kääntää unirytmi niin, että valvoin yöt ja nukuin päivällä. (Toiseen suuntaan se osottautu hankalammaksi.) Jotkut ihmettelivät, että mitä siellä öisin muka tehdään, mutta hommia on aika paljon. Ja ovet muuten lukitaan noin puolen yön aikoihin. Yövuorossa tosiaan tarkistetaan seuraavan päivän saapuvat ja lähtevät. Saapuville jaetaan huoneet ja laitetaan avaimet valmiiksi sekä tarvittaessa laskutetaan, lähtevien lista tulostetaan aamuvuoroa varten heidän työtään helpottamaan ja niihin merkitään jos asiakkaalla on vielä maksettavaa tai vaikka ylimääräinen avain ollut huoneeseen. Päivän myynti tarkistetaan ja kassat lasketaan (niin respan kuin aulabaarinkin). Se on muuten kivaa, kun silmät ristissä laskee rahoja. :DD Yövuorossa myös tarkistetaan seuraavan päivän tilaukset, raportit ja kirjataan kaikkien työntekijöiden työtunnit ja myynnit ylös sekä tarkistetaan ylipäänsä, että kaikki täsmää. Joinakin öinä siistijöiden työtä helpotetaan imuroimalla ravintolasali (se oli minun hommaa :D) sekä aamulla mahdollisesti huolehditaan aamupala jo esille. Kyllä siinä se aika menee ihan mukavasti. En sitten tiedä jos yksin tarvisi olla, että tulisiko siinä aika pitkäksi ilman juttuseuraa. :'D
Vapaa-aikani olen viettänyt joko kirjojen, tv-sarjojen tai työkavereideni parissa. Tähän mennessä olen kerennyt käymään jo Levitunturin huipulla sekä matkan varrella olevassa hotellissa (siellä on näköalapaikka ylimmässä kerroksessa). Itseasiassa yhdessä päivityksessä on kuva siitä hotellista ja teksti, jossa sanon haluavani siellä käymään. Sääli, että oli "vähän" sumuista, tai pilvistä, mitä se ikinä olikaan.
Huipulta ei ole valitettavasti kuvia, silloinkin oli samanlaista.. Mutta kaunista ja jännän näköistä silti. Pitää mennä joskus uudestaan! Revontulia en ole kyllä vieläkään onnistunut näkemään.. ^^'
Annu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti